Alapihan istutusalue on kokenut muutoksia.
Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, tuppaa meidän huushollissa mansikat jäämään penkkiin luonnon armoille, joten vanha mansikkamaa sai lähdöt.
Sen tilalle tehtiin kaksi erillistä aluetta, joista pienemmän keskelle siirrettiin anopin kanssa jo keväällä 3 nysäkriikunaa. Nysiä ne ovat siksi, että edellisessä kasvupaikassaan ne jäivät joka vuosi suojaamatta, ja jänöjussit jyrsivät talven aikana kesällä kehittyneen vuosikasvun.
Kokeilumielessä laitoin jäljellä olevia mansikoita kriikunan ympärille.
Toisen alueen keskituntumaan tuli ostettua hetken mielijohteesta marjatuomipihlaja eli saskatoon. Olin jo aiemmin tilannut erilaisia kuunliljoja, kesäkulleroa ja preeriamesiangervon juurakoita penkkiin. Kesäkullero on minusta ihanan värinen, oikein syvänkeltainen.Pihasta siirsin vielä muutaman kuunliljan sekä japaninjaloangervoa. Maanpeittokasviksi hankin hopeatäpläpeippiä penkin päihin, kun taas keskituntumaan napsin toisaalle levinnyttä tuoksukurjenpolvea, sekä jemmassa syreenin alla kasvanutta keltapeippiä.
Kotkansiivet nappasin yläpihalta Zen-penkistä, ja soreahiirenporras-saniaiset kaivoin marjakuusen viereltä myös sulostuttajiksi.
Aika näyttää, millainen tästä keskittymästä lopulta tulee. Toivon kuunliljojen menestyvän, sillä taka-alalle istutin massiiviseksi kasvavan jättikuunlilja T-Rexin juurakot. Toivon sen kasvavan yhtä innokkaasti kuin penkin vieressä rehottava raparperi. Keskittymässä kasvaa raparperin lisäksi myös kahta sorttia hunajamarjaa, pensasmustikka ja marjakuusi.
Heitin penkkiin sekaan vielä muistaakseni kosmoskukan ja malvikin siemeniä. Sama pää kesät talvet, kun ei kasvien siementen nimiä vaan muista laittaa ylös.
Runsas sade tuntuu hellineen kasvua tänä vuonna. Innokkaasti on melkein joka yksilö noussut uutta kasvupaikkaa ihmettelemään. Japaninjaloangervo on suorastaan ihastunut uuteen kasvuympäristöönsä ja juurakoista on muodostunut tiivis pensasmainen kasvusto, joka leviääkin aika tavalla hopeatäpläpeipin ylle. Kuvassa tosin kuunliljojen taustalla.
Rakas kissaneiti Myrna on kannettu useaan kertaan alapihalle mukaan katsomaan, kuinka ne vasta istutetut nyt kasvavat ja pärjäävät. Joskin neidille rakkaampaa on ruohon syönti.
Isännän kauhuksi pohdin täällä jo, että minkälaisia siirtoja ensi kesänä pitää tehdä, jos kukkapenkki villiintyy kasvussaan. Toive tässä alapihan penkissä on se, että istutetut perennat valtaisivat istutusalan niin, että tämä penkki näyttäisi huolitellulta toisin kuin yläpihan serkku, ranttaliksi pistänyt Menninkäisen penkki, jossa muutes nyt keltapäivänliljat pistelevät parhaintaan.
Olen miettinyt nimeä tälle uusitulle alueelle jo monta viikkoa. Koska se sisältää melko paljon puolivarjoisan ja jopa varjoisan paikan kasveja, olkoon se vastedes Hämykeijun penkki, vaikka kaikki keijun- ja haltiankukat kasvavatkin siellä serkkupenkissä yläpihalla.
Yhtä sekamelskapuutarhurin satua koko Männikön tontti, jossa isäntä pitää huolen nurmikon leikkuusta niin, että kukkijat pääsääntöisesti jätetään rauhaan.